Intohimo jääkiekkoa kohtaan!
Ihan ekana täytyy myöntää, et mä en oo koskaan oikeen ollu mitenkään verbaalisesti lahjakas, tai muutenkaan sosiaalisesti ulospäinsuuntautunut. En tuu kirjottamaan täällä mitään kirjakieltä tai ns. pussaamaan pilkkua. Se ei vaan oo mun tyyli. Tai jos totta puhutaan, ni mulla ei oo hajuakaan mikä mun tyyli on, jos mulla sellasta on tai tulee koskaan edes olemaankaan.
Miksi oma blogi?
Ajatus oman blogin pitämisestä lähti vaan yksinkertasesti mun intohimosta jääkiekkoa kohtaan. Oon viettäny suuren osan mun elämästä joko jäähallilla, tai telkkarin edessä jääkiekkoa katsoen. Oon joskus pelannu vuoden junnuna, mut sit se vaan jotenki käsittämättömästi jäi (oon kuulemma sanonu, et oon nyt pelannu niin kauan et on aika lopettaa). Ja tää siis tapahtu joskus ala-asteella (ette tiedäkkään, kuin paljo kaduttaa). Mun nuoruudes on tapahtunu paljo, mitä haluisin peruu tai elää uusiks. Mut tota päätöstä kadun kyl kaikista eniten.
Pohdin tän alottamista jonki aikaa, mut viimenen sysäys oli juuri äsken tapahtunu HIFKIN USKOMATON NOUSU HPK:TA VASTAAN!!!!!
Mun on ihan pakko purkaa tätä voitosta saatua energiaa johonki ja tää tuntuu hyvältä keinolta.
Pelin 50 ekaa minuuttia oli lievästi sanottuna tylsää lätkää. Selailin puhelinta varmaan puolet ajasta, HIFK ei saanu offensiivisesti mitään aikaseks. Kuitenki, meijän (HIFKIN) viimeaikaset nousut piti uskoa yllä, mut kyl seki liekki meinas sammua. Kuitenki, ku ihmeen kaupalla (Kiitos Auvitun ja Saroksen) Hifk nousi 2-0 tappioasemasta 4 minuuttia ennen loppua HUIKEESEEN 2-3 voittoon!
Ratkasijan roolissa tällä kertaa #18 Yohann Auvitu!
Kiitän ja kuittaan.
Ps. Tulevaisuudes tulee olee vähä järkevämpää tekstiä, tää oli vähä tälläst alkukankeut 😉
